Valokuvaaja Niko Tiainen ikuisti Metro - matkalla Ithakaan -esityksen lyömättömän ihanan esiintyjäkaartin Hakaniemen metroasemalla. Voitte kuvitella kuvien reunoille kaikki ne metrojunaa odottavat tai sieltä juuri hypänneet ihmiset, jotka tuijottavat kuvassa olijaa.
 |
| Pauliina Schreck |
Metro - matkalla Ithakaan on esitystaideteos, joka tapahtuu lähes
kokonaan julkisessa tilassa. Esitys kulkee kaupunginteatterilta Hakaniemen metroasemalle ja sieltä eteenpäin uusille asemille, kohti
itää. Aluksi harjoittelimme metroasemien lisäksi teatteritilassa, mutta enää
emme juurikaan, vaikka osa asemista on vielä kovin kylmiä iltaisin.
 |
| Faruk Nazeri |
Julkisessa tilassa harjoitteleminen on... no julkista, avointa, kaikille
kuuluvaa: aina joku ohikulkija jää seuraamaan, moni kaivaa kameran ja
ottaa valokuvia tai videon, kiireisimmätkin ehtivät kommentoimaan,
kohauttamaan olkiaan tai pyöräyttämään silmiään.
 |
| Henrietta Pihlaja |
Koska metro ja metroasemat ovat esityksemme ensimmäinen lähtökohta, ovat
ne koko työryhmälle jatkuvan innostuksen ja inspiraation aihe. Olemme
yhdessä rakastuneet siihen maailmaan, jossa saumattoman kokonaisuuden
muodostavat ihmisjonot, liukuportaat, hehkuvan oranssi väri, kuulutukset
ja valvontakamerat.
 |
| Jasmin Ruokolainen |
Samaan aikaan voi harjoittelu olla hyvinkin voimia vievää: asemilla ei
ole koskaan - kuten teatteritilassa - hiljaista tai pimeää eikä siellä voi sulkeutua omaan,
yksityiseen tilaan. Harjoitteluun keskittyminen täytyy tapahtua
ympäristöstä huolimatta - silti sitä hetkeksikään unohtamatta. Hälinä,
jatkuva liike ja ohikulkijoiden katseet ja kommentit ovat koko ajan
läsnä.
 |
| Elina Pitkäranta |
Julkisessa tilassa toteutettu harjoitus on
aina jollekin toiselle esitys. Ohikulkijat ovat arvuutelleet, onko kyse
jostakin tapahtumasta, ehkä opiskelijaperinteestä tai flash mobista.
Kaksi vanhaa naista eivät millään keksineet, mistä voisi olla kyse,
mutta toistelivat kovaan ääneen "Jotakin sen täytyy olla! Jotakin sen täytyy olla!". Vartijat
tuntevat meidät jo ja saattavat tulla katsomaan kuinka "taide edistyy".
 |
| Mark Lepre |
Ihan oikeasti emme enää useinkaan muista ihmetellä
julkisessa tilassa tekemisen monituisia omituisuuksia. Harjoituksiimme
vain kuuluu pari vartijaa, jokunen ohihoiperteleva kadunmies,
kiljuva tyttölauma ja kasa muuta kansaa, joilla on kiire seuraavaan
metroon. Ilman niitä jotain puuttuu.
 |
| Annukka Lindqvist |
Esityksen harjoittelemiseen kuuluu se, että jokainen voi laittaa itsensä likoon, heittäytyä, mokata, oppia, yrittää, hypätä,
kompastua, nousta ja koettaa taas. Kuinka se onnistuu julkisessa tilassa?
Luulen, että ainoa oikea vastaus on: hyvän ryhmän avulla. Millainen sitten on hyvä
ryhmä? Näette sellaisen yhdistämällä kuvissa olevat henkilöt yhdeksi joukoksi.
 |
| Tatu Sinisalo |
Kuten alussa mainitsin tämä esiintyjäryhmä on aivan lyömättömän ihana. Harjoituksesta toiseen jaksan äimistellä heidän rohkeuttaan ja kykyä olla ja toimia tässä ja nyt, millä tahansa asemalla, keiden tahansa ympäröiminä. He ovat yhdessä ottaneet metroasemat omikseen unohtamatta silti kuunnella niiden rytmiä, tarinoita ja jatkuvaa hälyä.
- Annika, ohjaaja
